Ensimmäinen viikko alkaa olla lopuillaan ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ninja on tutustunut naapuruston koiriin ja hyvin se on ottanut naapurit vastaan. Suomenlapinkoira Mörön kanssa on leikitty ja göötti uros Sakukin on käynyt Ninjaa viihdyttämässä. Ollaan tavattu myös palveluskoira harrastaja Satu, joka on antanut hyviä neuvoja ja vinkkejä miten saadaan lapsesta yhteiskuntakelpoinen 
Annanpa nyt Ninjan itsensä kertoa mitä kaikkea muuta tämän viikon aikana on tapahtunut 
Ninja: " Jaahas, tuo Janina äiskä sanoi että mun täytyy kertoa mitä kaikkea jännää täällä on tapahtunut.
No, Saku göötti tuli meille kylään ja mä menin heti reippaasti sitä katsomaan! Saku oli tosi kiva ja me leikittiin tuolla kotinurkilla siellä koiratarhalla jossa me käydää tosi usein, saatiin juosta ihan vapaana!
Meillä oli äly hauskaa! Sitten me Sakun kanssa löydettiin sellainen kuoppa!
Saku ei siitä niin piitannut mut mun mielestä se oli tosi jännä! Sitten kuulin että täällä Niinisalossa varusmiehet kaivavat jostai oudosta syystä jotain poteroita ja menee sinne piiloon kun joku tulee, pitihän sitä kokeilla!
Tässä mä katselen mihin se Sakkeus oikei häipyi, eikö tää ollutkaa kiva leikki?
Sitten huomasin että muahan se taitaa etsiä, ja päätin kaivaa mun ikiomaa poteroa hiukan vielä syvemmäksi...
Tässä mä maastoudun poteron pohjalle, piiloon Sakua. Hihi se ei löydä mua ! Otin vielä sellaisen maastovärin että sulaudun ympäristöön. Jostain syystä Janinan mielestä se ei ollut ihan hyvä idea. Mä en kyllä ymmärrä sitä, sen tarvis kokeilla itsekkin tätä poteron kaivuuta niin se ymmärtäis ettei pieni lika haittaa leikkiä
Ette taida tässä kuvassa nähdä mua? Ette niin ku oon Ninja-mestari maastoutuja!
Voi ei! Täytyy myöntää että toi Saku on aikamoinen mestari, se löysi mut mun hienosta poterosta, vaikka maastouduinkin niin hienosti!
Toivottavasti Saku tulee vielä kylään leikkimään, kyllä oli hauskaa!
Samana päivänä toi Janina äiti vei mut tonne takapihalle. Siellä oli tallottuna jotai Janinan kengän jälkiä ja siellä oli namejaki! Se oli tosi kivaa seurata niitä ku aina sai yhen herkun. Olisin kyllä jaksanut ja halunnut nuuskuttaa pitempäänkin mut Janina sanoi et se riittää ekalle kerralle ja sitten sain TOSI isot rapsutukset ja kehut. Hassua että namien syömisestä ja nuuskuttamisesta saa kehuja, täytyy koittaa toistekkin
Tässä kuvassa Janina näyttää mulle mistä täytyy nuuskuttaa.
Sitten mä seurasin sitä hajua loppuun asti ja siel oli herkkuja!
Sitten viikonlopuksi me tultiin tänne Vihteljärvelle Janina emän luo. Täällä on ihan huippuhauskaa! Mun leikkikaverina on pääosin toiminut Brasilianterrieri Samba ja sellainen hassun näköinen koira mitä noi muut sanoo kissaksi. Sen nimi on Klumppi Me ollaan käyty myös jossai paikassa tässä lähellä missä koirat juoksi sellasten isojen otusten perässä. (Janina kertoo että se oli paimennustaipumustesti ja ne isot otukset oli lehmiä ) No niin kuitenkin, mä olin sielläihan hirmu reipas ja kävin katsomassa muita koiria ja ihmisiä, ne oli kivoja ja kaikki tosi kilttejä! Ne oli kaikki ihan Sakun näköisiä! Janina kehui mua hirmu paljon kun oli kuulemma niin reipas! Näin vielä jotai heppojakin, ne oli ihan hirmu isoja! Niitä katseltiin kauempaa. Mä oon reissannut autossakin ja suurimmaksi osaksi mulle on aina tullut uni silmään.
Janina sanoi että loput kuvat tulee myöhemmin ja jossain ei ollut kameraa. Mä en jaksa enää kertoa mitään, Sambakin huutaa mua leikkimään! Heippa ja terkkuja kaikille!"
Siinä Ninjan kertomus viikosta. Joka paikassa ei siis ole kameraa ollut mukana, mutta laitetaan kuvia taas kun saadaan aiheita. Ninja kehittyy kovaa vauhtia ja on äitin oma hyrypylly
Terkkuja lähetetää Wanda äitille ja sen omalle Hennalle, ja sitten vielä kasvattajalle ja mummolle Keravalle!
